Hopea jää usein kullan varjoon, mutta määrällisesti sitä on suomalaiskodeissa moninkertaisesti: aterimia, kynttilänjalkoja, tarjottimia ja mitaleita. Vanhan suomalaisen pöytähopean leima on tyypillisesti 813 tai 830 – luku kertoo hopean osuuden painosta promilleina.
Aito hopea vai hopeointi?
Olennaisin erottelu on aidon hopean ja hopeoinnin välillä. Hopeoitu esine (merkintä esim. EPNS) tai alpakka eli uushopea ei sisällä jalometalliarvoa. Nyrkkisääntöjä tunnistamiseen on kaksi: magneetti ei tartu hopeaan, ja tummuminen ei kerro aitoudesta suuntaan eikä toiseen. Epävarmat esineet kannattaa punnituttaa – tunnistus on ammattiostajalla maksutonta. Tarkemmat ohjeet löydät hopealeimojen oppaasta.
Hopean hinnan heilunta tekee sitovasta tarjouksesta erityisen tärkeän: suuntaa-antava hinnasto voi vanhentua päivässä. Ajantasaisen maailmanmarkkinahinnan näet hopean hinta -sivulta. Hopeaeriä kannattaa myydä isompina kokonaisuuksina, koska jalostuksen kiinteät kulut jakautuvat tällöin suuremmalle massalle – hopean myyntipakkaukseen mahtuu 200 grammasta 35 kiloon.
